Verlan tienoon vedet olivat ennen kuuluja hyvistä kalansaaliista. Viimeisten kuuden –seitsemän vuoden aikana tilanne on muuttunut päinvastaiseksi . Taimen on kadonnut, samoin ennen kaikissa virtapaikoissa esiintynyt harjus. Suolajärvi ja Niskajärvi olivat ennen uistelijoitten suuressa suosiossa, nyt uisteluvenettä tuskin järvillä näkee. Eihän se pitkään uistelijoita houkuta, jos jokaisen kalareissun jälkeen pataan on pantava muuta kuin kalaa.

Missä sitten on vika? Syitä on varmaan monia, mutta kalanistutukset niistä ovat ehkä ensimmäinen ja suurin. Kaloja istutetaan kyllä joka ainut vuosi, isojakin määriä. On vain ehkä unohtunut muutama todella tärkeä asia. Tutkitaanko vedet ennen istutusta, jotta varmistutaan istutettavien kalojen tulevista elinmahdollisuuksista? Alueella on järviä, joihin istutetaan vuodesta toiseen eri kalalajien poikasia, eikä niistä juuri koskaan kukaan saa ainuttakaan takaisin. Kalastuslaki kuitenkin edellyttää, että istutuksista saataisiin mahdollisimman suuri ja pysyvä tuottavuus.

Toinen vähintään yhtä tärkeä asia olisi saalisilmoituksen vaatiminen jokaiselta osakaskunnan pyydysmerkin lunastajalta. Uusia pyydysmerkkejä ei annettaisi muuta kuin saalisilmoitusta vastaan. Jo parin vuoden kuluttua saataisiin ensimmäinen käsitys istutusten onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Onhan ääretöntä haaskausta tuhlata suuria määriä osakaskunnan rahoja turhiin istutuksiin. Laki kyllä antaa täydet mahdollisuudet vaatia jättämään vuosittaisen saalisilmoituksen.

Kolmas varteen otettava seikka on salakalastuksen estäminen. On ollut vuodesta toiseen surkuhupaista seurata, minne velvoiteistutuksina tuotavat pyyntikokoiset taimenet päätyvät. Kalat tuoneen tankkiauton häivyttyä nurkan taakse, esille astuvat salakalastajat. Heillä on rikkumaton mesta kalastaa seuraavan kahden viikon aikana kaikki tuodut kalat omiin pakastimiinsa. Paikkakuntalaisilla ei ole sinä aikana mitään menemistä vesille, koska siellä on voimassa rauhoitus kalanistutusten vuoksi.

Verlan vesillä on perinteisesti aina rauhoitusajan päättymistä seuraavana päivänä järjestetty uistelukilpailu, johon aina osallistuu paikkakunnan kalastajien parhaimmistoa. Tuskin joka kolmaskaan vuosi joku onnellinen saattaa saada kilpailussa yhden taimenen. Niitä vain ei ole enää järvessä olemassakaan, vaikka kilpailupäivä on virallisesti ensimmäinen päivä jolloin niitä saa pyytää.

Nykyajan välineillä salakalastuksen kitkeminen on helppo asia, jos vain toimeen tartutaan. Tänä vuonna toimeen tartuttiin toisella tapaa. Verlan velvoiteistutuksiin tarkoitetut kalat istutettiinkin läheiseen virtakalastuspaikkaan, jonne osakaskunnan kalastajilla on vain sama oikeus mennä kalaan kuin vaikkapa helsinkiläisellä tai rovaniemeläisellä. Velvoiteistutusten alkuperäinen tarkoitus ei ole tällainen, vaan patoamisesta syntyneen haitan kompensointi haitasta kärsimään joutuneille.

Salakalastus kyllä loppui tälläkin tavalla, koska ei ollut mitään kalastettavaa.