Kangasniemen kunnassa on alle 6000 asukasta. Siellä kerätään adressia kunnan säilymisestä itsenäisenä. Adressiin on saatu ilmeisen helpolla jo yli 4000 nimeä, mikä on yli kaksi kolmasosaa kunnan väkiluvusta. Melkoinen kannanotto itsenäisyyden puolesta.
Jos sama suhteutettaisiin vaikka Helsinkiin, niin adressiin pitäisi saada noin 400.000 nimeä. Taitaisi jäädä keräämättä.

Harmi, että ei entisessä kotikunnassani Valkealassa kerätty aikoinaan samanlaista adressia. Olen ihan varma, että olisi päästy vastaaviin lukuihin, jopa ylikin. Kuntaselvitystä tehtäessä meistä vaan ei oikein kukaan uskonut, että liitokseen mentäisiin. Selvitysmies Esko Riepulaa ei ollut edes alun perin palkattukaan rakentamaan kuntaliitosta. Kuitenkin siihen päädyttiin kuntaliitosta haluavien voimakkaan, valtuutettuihin suunnatun kampanjan päätteeksi.

Ehkä Kangasniemi on nyt jonkunlainen ”läpileikkaus” Suomen maaseutukuntien mielialoista. Itsenäisyydestä ei tahdota hevillä luopua. Kaikki ongelmat, mitä liitoksista seuraavat, ovat nyt tarkasti tiedossa. Muutama vuosi sitten ei vielä kovin selvästi nähty, mitä liitoksista seuraa. Aavisteltiin kyllä, ja todellisuus on kulkenut aavistelujen mukaisesti.

Kuntaliitokset eivät todellakaan ole pelastus kuntien ongelmiin. Uusia ratkaisuja on löydettävä ja rohkeasti kokeiltava. Muuten meillä on autio maaseutu ja tukkoiset, meluisat, hermoja raastavat kaupungit asuttavanamme. Samalla menetämme huomattavan määrän euromiljardeja omaisuusmassojen arvojen heikkenemisenä ja jopa katoamisena
.
Valtiolla on avaimet kädessään. Sen on vaikkapa valtionosuuksien lakkauttamisilla ja lisätehtävien sälyttämisellä kuntien harteille helppo pakottaa lähes kaikki kunnat takaisin ruotuun. Taitaisi Kauniainen jäädä ainoana maksukykyisenä vielä jäljelle kuntakartalle. Onko se sitten sopivaa menettelyä sivistyneeltä, demokraattiselta valtiolta, sitä sopii kyllä kysyä.