Kreikalla on jälleen yksi lainapaketti sovittavana. Kuten entistenkin pakettien, kreikkalaisten on nöyryyttävää niellä sen  saamiseksi asetettuja ehtoja. Maa on koko ajan menossa syöksykierteeseen, sen varmaan jokainen kreikkalainen tajuaa. On  häpeällistä tietää elävänsä, koko kansakunta, koko ajan ulkomaisen lainoituksen varassa. Jokaisen lainapaketin jälkeen on alettava neuvotella seuraavasta ja jälleen ehtona on jotain uusia kiristyksiä. Loppua ei ole näkyvissä. Lainamäärä ei vähene ja maa syöksyy joka päivä lähemmäs maksukyvyttömyyttä.

Me katselemme tv:stä kreikkalaisten protestointia lakoin ja mielenosoituksin. Helposti tulee ajateltua, että näin kreikkalaiset vain pahentavat tilannettaan. Rikotaan paikkoja, jarrutetaan työpaikoilla tuotantoa ja näytetään rahoittajamaille keskisormea.

Entä jos keskisormen näyttäjät ovatkin oikeassa? Jos avustuspaketit ovatkin hirveä virhe? Niillä vain ajetaan maa ensin kaaokseen niin taloudellisesti kuin poliittisestikin ja kuitenkin lopulta päädytään  maksukyvyttömyyteen.  Ehkä mielenosoittajat haluavatkin rahoittajamaiden holhouksen loppuvan pikaisesti vaikka tuloksena olisikin konkurssi?  Saadessaan mitä pikimmin oman rahan ja oman rahapolitiikan, sitä pikimmin Kreikka saa mahdollisuuden uuteen nousuun.

Se on kivulias tie niin kreikkalaisille, kuin meille muillekin, mutta kuitenkin alku uuteen nousuun.  Ennustan, että nykyisen tien loppu häämöttää jo seuraavan mutkan takana.