Uusi vuosi on joka puolella maailmaa otettu vastaan ilolla, ilotulitteita ampuen ja kuohuviinilaseja kallistellen. Päättyneestä vuodesta jäi jäljelle huonot muistot velkakriisin kovennettua otettaan ainakin meistä EU:n asukkaista. Uuden vuoden toivotaan tuovan muutoksen tilanteeseen ja maailman finanssimyllerryksen laantuvan.

Kuinka sitten todellisuudessa tulee käymään, sen tietävät vieläkin vain ennustajat. Kukaan ei voi olla varma, kuinka talouskriisistä selvitään.

Koko kriisin aiheuttaja on yksinkertaisesti liiallinen velkaantuminen maksukykyyn nähden. Velkaantujia ovat niin valtiot, kunnat, kuin yksityiset henkilötkin. Ensimmäiseksi joutuivat rahoituskriisiin valtiot, joiden velat kasvoivat niitten maksukyvyn rajoille ja luoton antajat hermostuivat. Lainojen takaisinmaksu muuttui riskialttiiksi, kun ennen oli valtioiden lainoja pidetty riskittöminä.

Valtioita ei niin vaan lasketa suoritustilaan samalla tavalla kuin yrityksiä. Pelätään seurannaisvaikutuksia, jotka saattavat olla tuhoisia myös muille valtioille talouksien romahtaessa. Niinpä EU:ssa kuvaan astuivat muut unionin valtiot, luotottaen maita jotka eivät enää saaneet lainoja vapailta markkinoilta normaalilla korolla. Oletettiin, että laaja takaajajoukko saisi valtionlainojen korot laskemaan alhaiselle tasolle myös vapailla lainamarkkinoilla.

Eri asia sitten on , riittääkö tällainen menettely ja riittääkö EU:n rahat? Todennäköisesti ei riitä. Velkaantuminen ei edes pysähdy, vaan jatkuu edelleen kaikissa kriisimaissa. Lainamäärien laskeminen hallittavalle tasolle ei näytä toteutuvan. Vaikka korkotaso on laskenutkin lähes koko Euroopan tullessa takaajiksi, aina kuitenkin tulee lähemmäksi se päivä, jolloin pienemmälläkin korolla saatujen lainojen määrä jälleen ylittää jälleen valtioitten maksukyvyn. Koko ajan myös kriisimaissa joudutaan lisäämään säästöjä ja veroja, samalla kuristaen maitten talouskehitystä. Talous taantuu, työttömyys lisääntyy ja velan maksukyky entisestään heikkenee. Ei siis hyvältä näytä uusi vuosikaan.