Tänä päivänä yleisönosastot, "napakat", ja blogikirjoitukset pullistelevat juttuja kouluasioista.Realismi ja totuuskin näyttää jutuissa usein hautautuvan tunnekuohujen ja nurkkapatriotismin alle.

Yleisesti näytetään ajattelevan, että kyseisissä kirjoituksissa totuutta viljellään "sovelletusti" ,aina kulloisenkin tilanteen mukaan ja niin, että se palvelee kirjoittajan esittämää asiaa. Näin varmasti asia onkin, ainakin kun puhutaan "napakoista" ja yleisönosastokirjoituksista, varsinkin sellaisista, joissa kirjoittaja kirjoittaa salanimellä. Asia on siinä mielessä harmillinen, että kirjoituksista näin syntynyt käsitys hautaa alleen myös hyvät, totuudenmukaiset ja kirjoittajan omalla nimellän julkaisemat kirjoitukset.

Kuka sitten on vastuussa kirjoituksista? Lehdissä julkaistuista kirjoituksista vastaa aina palstan toimittaja ja sitten viime kädessä lehden vastaava päätoimittaja. Niinpä lehdet ennen julkaisua pyrkivätkin karsimaan pois kaikki loukkaukset, herjaukset ja muut kunniaan ja oikeusturvaan liittyvät kirjoitukset. Jutun oikeellisuuden valvontaan he eivät pysty.

Kuka sitten vastaa esim. blogikirjoituksista? Siellä vastaaja on kirjoittaja, joka jutun kirjoittaa ja julkaisee. Hänen henkilönsä on aina todennettavissa, eikä hän pakoile salanimen takana. Hän joutuu aina tarkistamaan väitteittensä todenperäisyyden, muuten  tuloksena voi pahimmillaan olla haaste käräjille kunnian loukkaamisesta tai väärän tiedon levittämisestä.

Blogikirjoituksia voi myös miltei aina kommentoida, eli keskustella kirjoittajan kanssa asioista. Asiallinen kommentointi on aina todella hyvä asia. Asiattomat taas on kirjoittajan toimesta helppo toimittaa paluupostissa takaisin "kyberavaruuteen".