Tulossa oleva kouluverkon raju supistaminen on ymmärrettävästi huolestuttanut varsinkin monia maaseudun asukkaita. Yleisesti koetaan, että nyt vielä jäljellä olevia palveluita ei pitäisi vähentää, mieluimminkin lisätä. Taivaalla näyttää olevan tulossa kuitenkin pelkkiä ukkospilviä.

       Vai onko sentään? Moni meistä on varmaan unohtanut vielä ensi vuoden marraskuun loppuun  jatkuvan OmaKylä (Servilla)  -hankkeen.  Sen mukaan meillä ei ole huolta huomisesta. Kerrataanpa tässä ensin projektin tavoitteita:  Hankealueille (Iitti, Jaalan ja Valkealan alueet) rakennetaan vuoden 2015 loppuun mennessä 2500  (kaksituhatta viisisataa) uutta asuntoa, joihin tulee uusia asukkaita yhteensä 8000 (kahdeksantuhatta) henkeä. Kaikkiaan 23 maaseutukylään suunnitellaan kyläkeskukset, joissa on hyvinvointikeskus, liikekeskus, koulu ja harrastekeskus.

      Pikkuisen ristiriitaiselta kuulostaa. Jo olemassa olevia palveluita käydään läpi tiheällä kammalla, tavoitteena saada kustannussäästöjä. Toisaalla suunnitellaan ja luodaan höperöitä visioita suurella, osin kaupungin pussista tulevalla rahalla. Pelkät konsulttipalkkiot Servilla –hankkeessa ovat jo niin suuret, että monet koulut saisivat vuosia jatkoaikaa sillä rahalla. Koko hankkeen kustannukset ilman, että yhtään lautaa olisi vielä ristissä, ovat laskettu olevan noin 430.000 euroa. Jokainen voi sitten itsekseen laskeskella, mitä maksaa mm. rakentaa 2500  asuntoa, muusta puhumattakaan.

       Sitten projektin tuloksista: Ohjausryhmän johtaja on iittiläinen. Iitistä ensisijaisena kohdekylänä on ollut Vuolenkoski, joka käsittääkseni onkin  ollut ainoa projektista hyötyjä saanut kylä. Jaalasta  kohdekylinä ovat olleet Verla ja Sahaniemi?, Valkealasta Okanniemi?  Ainakaan kahdessa viimemainitussa ”kylässä” en ole havainnut mitään toimintaa tapahtuneen. Tosin projektiaikaa on vielä tovi jäljellä, mutta näkyvissä on jo nyt, että rakennus- ym. töille tulee aika kiire.

      Mahdollisimman lievästi sanottuna: hämmästyttävä projekti. Jos joku maaseudun kehittämistöissä vuosia ahkeroinut olisi aikanaan esittänyt moista hanketta, hänet olisi naurettu suohon. Kehittämisaktivistit sivuutettiinkin hankkeen suunnittelussa mahdollisimman kaukaa. Kun oli kulunut vuosi hankkeen esiselvityksen toteuttamisesta, moni heistä tiesi siitä ehkä vain nimen. Aivan ihmeellistä, että luottamushenkilöt myönsivät hankkeelle kakistelematta rahoituksen. Jos edelläkuvatut tavoitteet saataisiin edes puoliksi läpi, niin sitä jo voisi pitää vuosisadan ihmeenä.

      Maaseudun kehittämistyötä pitkään tehneenä, oma kyseiseen asiaan suhtautumiseni on ristiriitaista. Realismiin perustuva, järkevä  maaseutualueitten kehittämistyö on aivan elintärkeä asia. Sen lopettaminen johtaisi mm. yhteiskuntapalveluitten keskittämiseen ja sitä kautta maaseudun autioitumiseen. Se ei olisi kenenkään etu.  Hyvinvoipa maaseutu kaupunkiasutuksen ympärillä luo toimivan ja viihtyisän elinympäristön meille kaikille. Siksi Servillankin kaltaisia visioita tarvitaan, jotta kehitystä saataisiin syntymään. Porukassa vain pitäisi aina olla visionäärin lisäksi se totinen realisti, joka ampuu alas liian  korkealentoiset suunnitelmat.

Veikko Kärkkäinen