Virossa on nyt sitten vierailtu kuten edellisessä blogissa lupailtiinkin. Matkan tavoitteet toteutuivat, niin kummipoika kuin -tyttökin saivat, varmaan tosi tarpeeseen tulleen, joulurahansa.

Jo matkalle lähdettäessä oli tiedossa , että kummipoika Ernst, 94 vuotta,  makasi sairaalassa sääriluu murtuneena. Iso koira oli hypännyt miestä vasten, jolloin hän oli kaatunut.  Jalka jäi pahaan asentoon ja murtui poikki. Lähetystön myötävaikutuksella saimme hänen hoitopaikkansa selville, ja niinpä 14.12.2008 sunnuntaina matkustimme Keilan kaupunkiin häntä tapaamaan. Sairaala, johon olimme menossa, oli saamamme tietojen mukaan Viron mittapuun mukaan huippulaadukas hoitopaikka.

Pitkällisen yrittämisen jälkeen pääsimme viimein sairaalaan sisälle. Jo ulkopuolelta katsottuna rakennus herätti ristiriitaisia ajatuksia. Neuvostoaikainen sairaalarakennus näytti rapistuvan joka puolelta, rappaukset ja betonivalut rapautuivat, alakerroksen ikkunoissa olivat kalterit kuin  vankilassa, piha kuoppainen ja hoitamatta.

Sama vaikutelma jatkui myös sisällä. Missään ei havainnut mitään kunnostuksen jälkiä, rakennus oli siinä kunnossa kuin se oli rakennettu, ehkä 1950-60 luvulla. Meitä neljänteen kerrokseen kuljettanut hissi nyki ja jyrisi, seinässä oli kuitenkin tarra, joka kertoi hissiä huolletun viimeksi keväällä. Sisätilojen suunnittelukin ihmetytti suuresti. Meitä ihan asiaa tuntemattomiakin kauhistutti ajatus, mitä tapahtuu jos sairaalassa puhkeaa joku vaarallinen epidemia, taikka sinne pesiintyy esim. antibioteille resistenssi sairaalabakteeri?

Hyvin usein meillä Suomessa arvostellaan terveyskeskuksiamme ja sairalalaitostamme. Tämän matkan opetus oli ainakin minulle se, että en enää vähällä tällaiseen arvosteluun sorru. Meillä on sentään asiat melko hyvin, voisi melkein sanoa, että erinomaisesti. Narisemme useinkin ihan turhista asioista.

Virossa lienee tilanne se, että maahan virtaa hyvin paljon yksityistä sijoitusrahaa, mikä näkyy melkein loisteliaana  rakentamisena ja elämänä yleensäkin, mm.Tallinnassa. Ilmeisesti kuitenkin valtion rahat ovat todella vähissä, resurssit yhteiskunnan rakentamiseen ovat vielä olemattomat. Verotus on yleisesti ottaen hyvin vähäistä, rahaa valtion kassaan ei kerry. Lievällä verotuksella houkutellaan sijoituksia maahan ja saadaan liike-elämä nousuun nopeasti. Maksajana ovat kuitenkin yhteiskunnan vähäosaiset.

Entä mitä kuului sairaalassa makaavalle kummipojalle? Yllättäen aika hyvää. Juuri edellisenä päivänä hän oli täyttänyt 94 vuotta. Henkinen kantti oli aivan kunnossa ja jalkakin luutunut jotenkin. Tosin hoitohenkilökunta epäili, käveleekö potilas enää koskaan omin jaloin.