Suomella on sekä onnellinen, että onneton kohtalo sijaita
suuren Venäjän rajanaapurina. Onnellinen siksi, että onnistuessaan maitten
välinen kauppa rikastuttaa molempia valtioita. Onneton siksi, että
rajanaapuruus tuo tullessaan monia ongelmia, jotka olisivat selvästi
vähäisempiä jos maat sijaitsisivat etäämpänä toisistaan.


Venäjää äidinkielenään puhuvia lienee Suomessa tällä
hetkellä noin 55-60.000 henkilöä  ja
luvun ennustetaan nousevan v. 2020 mennessä yli 100.000 henkilön.  Melkoinen määrä, joka alkaa näkyä ja kuulua
kaikkialla Suomessa. Venäläisten omistuksessa on tällä hetkellä noin 3000
vapaa-ajan asuntoa ja noin 3300 muuta kiinteistöä. Vuoteen 2030 mennessä venäläisten
omistamien kiinteistöjen määrän ennustetaan nousevan 25.000 kiinteistöön. Se onkin
jo melkoinen määrä, varsinkin kun taustalla on miltei täyskielto hankkia
suomalaisomistukseen kiinteistöjä Venäjältä.


Tullessaan Suomeen, venäläiset tuovat mukanaan omat tapansa
ja kulttuurinsa. Suomen lait antavat heille  mahdollisuuden harjoittaa omaa uskontoansa,
saada opetusta omalla äidinkielellään ja kehittää omaa kulttuuriansa. Tulevaisuutensa
Suomessa näkee moni maahanmuuttaja pakostakin ruusuisena ja turvattuna.


Entä mitä vaikutuksia venäläisten invaasiosta on, tai voi
tulevaisuudessa olla meille suomalaisille? Käyvätkö venäläiset vielä jo
loppuneeksi luultua jatkosotaa, nyt vai rahalla eikä enää aseilla? Tuskin
maahanmuutto on  siinä mielessä harkittua
ja johdettuakaan, mutta samaan lopputulokseen se voi pitkällä tähtäimellä
johtaa.  Kiinteää omaisuutta,
taloudellista valtaa ja pitkän päälle myös poliittista valtaakin on koko ajan
siirtymässä venäläisomistukseen. Jos vielä lähitulevaisuudessa huomaamme selvää
pyrkimystä hankkia venäläiseen määräysvaltaan strategisesti tärkeitä tai
huoltovarmuuteemme vaikuttavia kohteita, niin varoituspillien tulisi alkaa
soimaan.


On myös mielenkiintoista seurata, tulevatko venäläisväestön
mukana myös heidän vakiintuneet yhteiskunnalliset tapansa toimia ja elää.
Toimivatko venäläiset suomessakin ”myötäjuoksijoina”, tavoilla joita arvelevat
Putinin hallinnon arvostavan? Koska kenties Suomessakin nähdään ensimmäinen
venäläisten junailema yhtiökaappaus, tai kenties ei toivotun toimittajan tai
poliisin äkillinen poismeno?  Kannattavatko he täälläkin politiikkaa, joka
sallisi lähes kansanmurhaan viittaavat toimet ja välinpitämättömyyden yhteiskunnan
huono-osaisinta osaa kohtaan? Lisääntyykö korruptio maassa venäläisväestön
lisääntyessä?

Kysymyksiä herää väkisinkin paljon, toivottavasti ne ovat
kaikki aiheettomia. Rehellisyyden vuoksi on sanottava, että venäläisten
vaikutus yhteiskuntaamme voi olla kokonaan yllä olevasta poikkeavakin.

Sieltä maahamme tulee kenties ihmisiä, jotka ovat kokeneet
venäläisen yhteiskunnan nurjan puolen ja haluavat työllään ja ehkä omaisuudellaankin
 rakentaa  parempaa tulevaisuutta uudessa kotimaassaan.