Suomea pidetään pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, jossa kaiken pitäisi olla jotakuinkin kunnossa. Sosialiturvan, terveyspalveluitten, demokraattisen päätöksenteon, verotuksen ja monen muun mittarina käytetyn asian tarkempi tarkastelu kuitenkin saattaa antaa aiheen huolestumiseen.

Aloitetaan vaikka juuri nyt ajankohtaisesta terveyspalveluitten uudistamisesta. Tarvetta uudistukseen on olemassa. Suomi ei ole missään nimessä terveyspalveluitten mallimaa. Koko väestömme on jakaantumassa terveyspalveluitten kuluttajina useampaan "kastiin". Parhaassa asemassa ovat tarpeeksi varakkaat, joilla on käytettävissään koko yksityinen terveysjärjestelmä.

Seuraavaksi tulevat työssä käyvät, joilla on käytössään kunnalliset ja yksityiset työterveyspalvelut. Kolmanteen kastiin kuuluvat kaikki muut, jotka joutuvat soittelemaan terveyskeskukseen sairastuttuaan ja saavat lääkäriajan vasta useampien viikkojen päästä.

Jos kansa kokonaisuudessaa halutaan säilyttää tyytyväisenä, tällaista jakoa ei pitäisi olla. Kansanedustajilta ja kunnanvaltuutetuilta pitäisi poistaa työterveyspalveluitten käyttö, jotta tilanne heille kokonaisuudessaan valkenisi. Kaavailtu SOTE uudistus tuskin poistaa mainittuja ongelmia.

Toinen kansaa jakava ongelma on kasvava työttömyys ja etenkin nuorisotyöttömyys. Muutamien tilastojen mukaan meillä on tällä hetkellä jopa noin 70.000 nuorta työtöntä, jotka ovat kokonaan kadoksissa, eivät käy töissä, jotkut eivät nosta edes työttömyyskorvauksia. On suuri vaara, että heistä syntyy vaarallinen ja arvaamaton, aina suureneva ryhmä, jota ei kukaan kontrolloi.Tulevaisuudessa he ovat se ryhmä, joka alkaa mellakoida autoja poltellen.

On myös vaarassa syntyä sukupolvelta toiselle jatkuva kierre, tapa pyrkiä jollain keinoilla elämään yhteiskunnan varoilla työtä tekemättä. Siihen yhteiskunnalla ei olisi varaa, eikä myöskään nuorilla itsellään, koska on erittäin vaikeata palata takaisin normaaliyhteiskunnan työtätekeväksi jäseneksi.

Kolmas kansaa jakava asia on verotuksen muuttuminen aina vain tasaveron suuntaan. Sen vaikutukset suurentavat tuloerojamme ja aiheuttavat ääretöntä närästystä pieni- ja keskituloisten joukossa. Verotuksen kaikki porsaanreiät pitäisi hyvällä tahdolla mitä nopeimmin saada tukittua. Tarkoitan tällä myös yhtiöverotuksen kikkailua veroparatiisien kautta. Jos hyvinvointiyhteiskunta aiotaan säilyttää, jaettavaa varallisuutta on pakko nykyisestään kasvattaa.

Suomessakin parin rikkaimman prosentin kansalaisista pitäisi ymmärtää, että politiikalla, jossa keskitytään vain verotuksen alentamiseen, voi olla ilkeät seuraukset. Yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta voi lisätä vain tiettyyn pisteeseen saakka, eli siihen saakka kun huonompiosaisten asema lakkaa parantumasta. (John Rawls) Se piste on jo saavutettu Suomessa.