Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kirjoitti 28.3.2013 lehdessä kolumnin "Suomesta Suuri Vaahteramäki ?

Pääkaupunkilaisen kirjoittama juttu on miltei uskomaton. Kun lähes kaikkialla vallitsee käsitys, että maaseutu on tyhjänpäiväinen rasite kaupunkilaisille, Appelsin on päätynyt kokonaan toisenlaiseen päätelmään.

Hän ymmärtää, että maaseudulla asuu aivan samankaltaisia ihmisiä kuin kaupungeissakin, heillä on samat ongelmat ja toimeentulo-odotukset. Maaseutu on vankka osa koko maata, eikä mikään muinaisjäänne, jonne on kiva poiketa katsomaan lehmiä ja lampaita. Kehä kolmosen pohjoispuolella ei ala "Suuri Vaahteramäki", vaan maaseutu, missä ihmiset tekevät työtä, kasvattavat lapsensa, tuottavat meille ruokaa, pitävät yllä maisemaa, jota on ilo katsella. Monet haluavat asua juuri ja nimenomaan maalla, pysyäkseen ruumiillisesti ja henkisesti kunnossa tässä osittain jo hulluksi muuttuneessa maailmassa.

Vallalla on, vaikka sitä ei ihan julkisesti tunnusteta, yhdyskuntarakenteen tiivistäminen. Se tarkoittaa entistä huonompia aikoja haja-asutusalueitten asukkaille. Tulevien kuntaliitosten myötä tiivistäminen sujuu kuin itsestään. Keskuskuntaan/kaupunkiin kerätään liitoskunnista kaikki mahdolliset palvelut ympäröivien alueitten jäädessä niitä paitsi. Näin käy, koska muut kuntaliitoksissa luvatut säästömahdollisuudet ovat vain teoriaa. Palveluitten rapauttaminen on ainoa keino saada säästöjä aikaan.

Meillä pitäisi olla muutaman komppanian verran Ulla Appelsinin tavoin ajattelevia ihmisiä yhteiskunnan päättäjien joukoissa. Valitettavasti ei kuitenkaan ole. Varsinkin vihreätä politiikkaa tunnustavien pitäisi selvästi nykyistä tarkemmin harkita, mitä tekevät ja mitä esittävät. Kaikki heidän toimensa eivät ole heille itselleenkään kunniaksi.

Pahitteeksi ei olisi, jos jokaiseen valtion taholta tulevaan päätökseen liitettäisiin maaseutuvaikutusten arviointi. Se pakottaisi päättäjät ajattelemaan muitakin kuin itseään