Ennen joulua ainakin monissa Kymenlaakson kaupoissa oli voitiskillä myytävänä ” ei oota”. Hämmästyttävä asia näin maaseudulla ikänsä eläneestä ihmisestä.

Meikäläisen sukupolvi on, kaiken muun kokemansa lisäksi, saanut kokea myös maatalouden nousun ja tuhon. Ollessani 1950-60 lukujen taitteessa maatalousalan koulussa Jokioisten liepeillä, koulun maatilalla kaivettiin käsipelillä ojia lapioilla, joissa oli metallia vain pieni kärkipala, muu osa puuta. Koneita koulutilalta löytyi vain yksi pieni traktori, bensiinikäyttöinen Ferguson. Elettiin vielä melkoisen lähellä kivikautta.

Siitä sitten alkoi maatalouden ura urkenemaan. Tietotaito ja resurssit kehittyivät räjähtämällä. Sotien jälkeen kansan ruokkimiseksi perustetut pientilat alkoivat vaihtaa omistajia ja tilakoko lähti suurenemaan. Karjan- ja kasvinjalostustyö lisäsi vauhdilla tuottavuutta. Eipä aikaakaan, kun huomattiin puutteen vaihtuneen runsaaksi ylituotannoksi. Syntyivät voivuoret ja viljavuoret, joita sitten kaupiteltiin alihintaan joka puolelle maailmaa. Samanaikaisesti maailmanlaajuisesti laadittiin ruokasuosituksia, jotka pitivät mm. voita ja muita eläinrasvoja kaiken pahan alkuna.

Tilanne oli tuottajaväestön kannalta todella ilkeä. Monet lopettivat tuotannon kokonaan, siirtyen kaupunkien työmarkkinoille. Kaikki loputkin tunsivat olevansa syypäitä johonkin pahaan, vaikka yrittivät vain saada toimeentulonsa kovalla ja arvostamattomalla työllä. Koko maatalouselinkeinon arvostus laski maanrakoon, kukaan ei enää muistanut menneitä pula-aikoja.

Nyt on jälleen menty toiseen ääripäähän. Ylituotantoa ei enää ole, ilmeisesti Suomesta tulee lähivuosina melkoinen maataloustuotteitten tuoja. Maatilat vähenevät koko ajan huolestuttavaa vauhtia. Lopettanutta maatilaa ei juuri koskaan käynnistetä uudestaan. Tuotteitten hinnat, varsinkin maidon, ovat viime vuosina olleet niin matalalla, että ihmetellä täytyy kuinka tilat yleensäkin pärjäävät.

Tässä valossa olen jopa vähän iloinen syntyneestä voipulasta. Samoin olen iloinen karppauksen suosion kasvusta ja sitä kautta uuden ruokavaliotiedon leviämisestä. Eläinrasvat eivät enää taida ollakaan kaiken pahan alkusyy, vaan kaikki paha (syöpä, verisuonitaudit, vanhuusiän diabetes, karies ym.) taitaakin olla riesanamme siksi, että olemme siirtyneet ruokasuosituksissamme rasvoista hiilihydraatteihin.