En ole toimiva politiikko, enkä myöskään minkään puolueen jäsen. Silti pakkaa väkisinkin ihmetyttämään Suomen valtakunnanpolitiikan viimeaikaiset koukerot.

Vaalien alla kaikki puolueet lupasivat, kuten aina ennenkin, kaikkea hyvää kaikelle kansalle. Jopa näin vanhuuseläkeläisestäkin alkoi tuntua, että maassa mennään vaalien jälkeen parempaan suuntaan.

Tuli vaalit ja yksi ainoa vaalivoittaja. Kaikki muut puolueet hävisivät vaaleissa, kuka enenmmän, kuka vähemmän. Vaalivoittajaksi selvisi puolue, joka vakuutti toimivansa lupauksiensa mukaisesti myös vaalien jälkeenkin.

Vaalien jälkeen hallitusneuvottelut pitkittyivät rajusti, koska ensin oli saatava kasaan myönteinen päätös velkaantuneitten maitten avustamisesta. Sen hoitamiseen tarvittiin vielä entistä hallitusta, koska tiedettiin, että vaalivoittaja ja pari muutakin puoluetta olisi päätöstä vastustanut.

Alkoi hallitusneuvottelut. Ainoat puolueet, jotka jäivät niitten ulkopuolelle, olivat vaalien suurin häviäjä ja vaalien suurvoittaja. Suurin häviäjä normaalin tavan mukaisesti, suurvoittaja siksi, että ei oppositioon jäämisen uhallakaan suostunut kääntämään takkiaan lähes normaaliksi muodostuneen tavan mukaisesti. Pari muuta puoluetta kyllä käänsi takkinsa, äänestäjistään hitotkaan piittaamatta.

Uusi hallitus lienee, ainakin Suomen mittapuulla mitaten, ainutlaatuinen. Häviäjät hallitsevat, voittaja on oppositiossa. Todennäköisesti kansa kiukustuu entisestään, varsinkin jos uusi hallitus ei huomioi niitä asioita, jotka aiheuttivat voittajapuolueen kannatuksen nousun. On odotettavissa mielenkiintoinen politiikan vuosi. Veikkaan,että pieniä kansan toivomia parannuksiakin on tulossa. Voimaan ne todennäköisesti tulisivat vasta 3-4 vuoden kuluttua, jolloin niitä jälleen voidaan käyttää vaaliaseina.

 Voittajapuolue on kuitenkin jo nyt kivunnut Suomen suurimmaksi. Yksinkertaisesti siksi, että on ryhtynyt pitämään äänestäjilleen antamiaan lupauksia, vaikkakin sen juuri siksi oli jäätävä oppositioon. Sellainen ei ole aiemmin kuulunut kovinkaan vakuuttavasti suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin. Toivottavasti muutos politiikan tavoissa jatkuu tulevaisuudessakin myönteiseen suuntaan.