Neljäkymmentäkuusi vuotta sitten tuli muutettua työn perässä Pohjois- Valkealaan, ensimmäiseksi Tuohikottiin. Kylä oli aika tyypillinen maaseututaajama, omavarainen lähes kaikessa. Noin tuhannen asukkaan kylästä löytyi neljä kauppaa, kolme pankkia, posti, isohko linja-autoliike, viisi menestyvää taksiyrittäjää, koulu, kirkko ja hautausmaa, hyvä autokorjaamo, parikin puusepänliikettä, mylly, sähköurakoitsija, usean metsäfirman edustajat, palokunta, kätilö, neuvola, kotisairaanhoitaja, pappi, poliisi, ompelijoita ,kirvesmiehiä, muurareita, vakuutusmiehiä ja monia muita palveluita ja ammattilaisia. Hyvin harvoin tarvitsi lähteä kaupunkiin, kaikki yleisimmät palvelut löytyivät omasta takaa.

Tänä päivänä tuosta kaikesta ei ole enää jäljellä puoliakaan. Muutos on ollut valtava ja samansuuntainen kuin koko maassa. Syitä muutokseen löytyy useita. Pienehköt maatilat eivät kunnolla elättäneet sodanjälkeisiä suuria ikäluokkia, oli lähdettävä etsimään töitä kaupungeista. Teknologia kehittyi, ei enää tarvittu puhelinkeskuksia, pankkeja ,posteja, linja-autoja. Kulkeminen halpeni suhteessa tuloihin, oli entistä paljon helpompaa poiketa kaupunkikaupassa oman lähikaupan sijasta. Tietysti myös valtion ja kuntien ainaisella palveluja supistamaan pyrkivällä politiikalla oli kehityksessä oma osansa.

Olisiko tällainen kehitys ollut estettävissä? Tuskinpa kovinkaan isossa mitassa, mutta esimerkiksi Pohjanmaalla siinä jossain määrin onnistuttiin. Entäpä tulevaisuus? Huolestuttavaa on se, että sama kehitys jatkuu edelleen. Nyt maaseudun tyhjentämisessä on jo nähtävissä pakonomaista tarkoitushakuisuutta, kaikkien pitäisi muuttaa asumaan kaupunkimaisiin taajamiin, jotta varsinkin kuntapalvelut voitaisiin järjestää mahdollisimman halvalla. Tilanne on aivan nurinkurinen, ihmisten pitäisi asua jossain määrätyssä paikassa palveluita varten, kun ainakin minun mielestäni palvelut pitäisi olla olemassa ihmisiä varten. Tämän lisäksi palvelujen kustannukset pyritään mahdollisuuksien mukaan siirtämään käyttäjien maksettaviksi. Odottaako meitä kenties amerikkalaismallinen tulevaisuus, jossa kaikista palveluista joudumme maksamaan ja lisäksi meitä verotetaan kuten ennenkin?

Sekin pitäisi nykypäättäjien oivaltaa, että niin kauan kuin ruokaa tarvitaan ja maaseudulla asustaa muutamakin potaatinviljelijä ja maidontuottaja, sekä metsistä puuta tarvitaan ja kesämökkiläiset saa tulla kesäisin niin kuin ennenkin, niin tarvitaan tiet ,sähköt, koulukuljetukset, puhelinmastot, siis koko infrastruktuuri niin kuin nytkin. Kannattaa myös miettiä, miltä näyttää maaseutu, jossa ei näy peltoja, eläimiä, ei mitään muuta kuin metsää ja pusikoita. Niitäkö sitten kaupunkilaiset kesäisin ihailevat ja myös matkailijoille näytetään?

Vaalit on nyt käyty ja poliittiset muutokset olivat harvinaisen rajuja. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olen nyt kuullut päättäjiksi valittujen suusta, että maaseutua pitäisikin kehittää, eikä nujertaa kaikin keinoin. Samoin maaseutu olisikin ymmärrettävä vahvuudeksi, eikä rasitteeksi jota raahataan muun yhteiskunnan perässä kuin kivirekeä. Kovasti mukavaa kuultavaa kaikille niille, jotka vuosikymmenetkin ovat tehneet joskus miltei toivottomantuntuista maaseudun kehittämistyötä. Toivottavasti ei jää pelkästään puheeksi niin kuin politiikoilla helposti tapahtuu.