Kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäki kirjoittaa Hesarin mielipidepalstalla 2.2.2011 otsikolla  " Kuntaliitos ei ole ratkaisu vaan mahdollisuus". Näinhän asia tietenkin on. Usean kunnan liittyminen yhteen mahdollistaa monenlaisien säästöjen synnyttämisen. Hallintoa voidaan karsia, eri organisaatioita yhdistää, kuntarajojen  hankaluudet poistuvat ym.ym.

Koskaan ei kuitenkaan puhuta varjopuolista, jotka seuraavat lähes automaattisesti useamman kunnan liitosta.  Jotta säästöjä saataisiin aikaan, on ehdottomasti ryhdyttävä tarkastelemaan uuden kunnan palveluitten rakennetta. Se johtaa aivan varmasti karsimiseen, mikä säännönmukaisesti  kohdistuu aina reuna-alueille. Niitten kehittyminen lakkaa lähes kokonaan. Kokonainen entinen hyvinvoipa maalaiskunta saattaa jäädä takapajulaksi, eikä siinä sitten enää itkut auta. Jatkossa tämän kaltainen kehitys ruokkii itse itseään, muuttoliike suuntautuu keskustaan päin vaikka siihen ei olisi mitään syytäkään.

Valkealassa, Elimäellä ja Jaalassakin tällainen kehitys on parhaillaan menossa. Jokaista karsimislistaa laadittaessa ensiksi katsotaan, olisiko entisissä maalaiskunnissa vielä jotain karsimista. Yhdyskuntarakennetta halutaan tietoisesti muuttaa, tiivistää. Kouvolassa maaseudun ääntä ei kuunnella kuin pakon edessä. Kaupungin staregiassa kylläkin vilisee paikkoja: Repovesi, Verla, Mustilan arboretum ym, mutta ilmeisesti päättäjät eivät miellä sitä missä ne sijaitsevat? Lähes kaikki kaupungin vahvuustekijät sijaitsevat maaseudulla. Ilman niitä emme olisi mitään.

Lamminmäki näkee kuntaliitoksen mahdollisuutena. Jotta voitaisi puhua mahdollisuudesta, niitä on yleensä silloin oltava useampi, ainakin kaksi joista valita. Kuntaliitoksessa meillä oli kaksi mahdollisuutta, liittyä yhteen, tai hylätä liitos. Taisimme valita huonoimman mahdollisuuden. Jopa entinen Kouvolan kaupungin hallituksen puheenjohtaja totesi, että todennäköisesti Valkeala ja entinen Kouvola olisivat edelleen vahvoja ilman liitosta. Valkeala oli varakas ja sillä oli palvelurakenne kunnossa. Nyt niitä rakenteita sitten riittää hyvin karsittavaksi. Kipeää tekee vielä monelle tulevinakin vuosina.

Lamminmäen kirjoituksesta voi aistia myös katkeruutta kuntaliitoksen rakentajien tunarointia kohtaan: säätiöitiin yhteisiä varoja piiloon tulevilta päättäjiltä, sementoitiin palveluja ja tehtiin turhia investointeja.

Säätiöissä viitataan ilmiselvästi Jaalan kotiseutusäätiöön ,sekä JEV -säätiöön. Allekirjoittanut voi  vain sanoa, että onneksi ne perustettiin. Kaikki ne miljoonat olisivat tähän mennessä hukkuneet kaupungin pohjattomiin syövereihin ja lisäksi täysin huomaamatta. Nyt ne rikastuttavat Valkealan, Elimäen ja Jaalan asukkaita ehkä sukupolvien ajan. Parempaa rahan käyttöä ei olisi voitu harkitakaan.

Investoinnit tuskin olivat yksikään turhia, jos kirjoituksessa viitataan vesiverkostojen rakentamiseen, tai vaikkapa yksityistieverkon kunnostamiseen? Molemmat elintärkeitä ympäröivän maaseudun hyvinvoinnille. 

 Sementoinnit taas purkautuvat lakisääteisen ajan loputtua, minkä Lamminmäki varmasti hyvin tietää.