Jos politiikkojen puheitten paljous ratkaisisi, Suomessa olisi maailman pisimmät työurat. Toisaalta politiikka on siitä mielenkiintoista, että juuri mikään ei estä puhumasta asioista juuri niin kuin on politiikon kannalta edullisinta.  Muistetaanpa vain esimerkiksi, kuinka ponnekkaasti Jutta Urpilainen vastusti Matti Vanhasen hallituksen työurien pidentämisvaatimuksia. Hän ilmoitti selkeästi, että Sdp ei ole mukana sellaisessa hallituksessa, joka leikkaa eläkkeitä.

Selkeä sanoma häneltä, vaikka leikkausten vastustus ei työurien pidentämiseen selkeimmin osukaan. Eläkkeitä kun jo valmiiksi leikkasi vuonna 2005 sovittu elinaikakertoimen käyttöönotto ja sen sopimisessa Sdp  oli täysillä mukana. Luultavasti nyt  jotkut vastuuntuntoiset politiikotkin alkavat miettiä, toimiiko indeksi liiankin tehokkaasti. Tuskin kenenkään etu tässä maassa on eläkeläiskansanosan muuttuminen vähitellen köyhälistökansanosaksi.

Miksi sitten suomalainen eläköityy niinkin nuorena, kuin  keskimäärin 59 vuotiaana? Syyt pitäisi kartoittaa heti ja huolella.  Maallikonkin ymmärtämiä syitä löytyy monia. Työkyvyttömyyseläkkeitten määrä on niin suuri. että jo se sinänsä alentaa eläköitymisikää yli 1,5 vuotta. Kiihtyvällä tahdille työkyvyttömyyseläkkeille jää runsaasti alle 30 vuotiaita.  Melkein siis suoraan koulunpenkiltä eläkkeelle!  Missä ilmiön syyt sitten piilevätkään, ne pitäisi selvittää ja myös pyrkiä poistamaan. Ei ole alun perin kenenkään nuoren haaveissa moinen elämänura. Jos se johtuu valtiovallan toimenpiteistä, jotain nykypolitiikassa on pahasti pielessä.