Monia eläimiä on ikuistettu patsaisiin ja maalauksiinkin. Erityisen suosittuja ovat leijonat, hevoset, koirat, kotkat ja kalatkin. Useitten            valtioitten vaakunoissa komeilevat hienot eläimet, jopa kaksipäisinäkin, kuten eräässä lähivaltion tunnuksessa.

Normaalille kotisiallemme en ainakaan minä ole havainnut juuri patsaita veistetyn, saati sitä vaakunoihin tai lippuihin ikuistetun. Kaikelle on kuitenkin olemassa poikkeus, niin tällekin asialle.

          Ensimmäisen kerran elämässä tuli nyt keväällä piipahdettua naapurimaan Viron toiseksi suurimmassa kaupungissa, Tartossa. Kuinka ollakaan, keskellä kaupunkia, kauppahallin vierellä, on mitä mahtavin sikapatsas. Kiinnosti kovasti tietää sikapatsaan tarina ja tulihan se hyvän oppaan avulla selväksi.

           Tartto sijaitsee laajan, viljavan maaseutualueen keskellä.  Kautta aikojen alueella on myös kasvatettu runsaasti karjaa, myös sikoja. Niin myös sinä noin 50 vuoden ajanjaksona, jolloin jälleen maata ”kaitsivat”       itäiset rajanaapurit. Tartossa syötiin sinäkin aikana runsaasti sikaa, nyt vain tapahtui muuan outo ilmiö. Kaikkialla kaupoissa ja toreilla oli tarjolla vain sian päitä, saparoita ja sorkkia. Muu osa sikaa matkusti aina      kohti auringonnousua. Kaupungissa syötiinkin runsain määrin liharuokana punsaa, sikasylttyä ja siansorkista keitettyä rokkaa.

           Viron itsenäistymisen jälkeen tarttolaiset veistättivät kauppahallinsa viereen mahtavan patsaan kokonaiselle sialle. Patsaasta on milloin tahansa jokaisen, kaupungissa kasvaneenkin, mahdollista itse todeta, että siassa on olemassa muitakin osia, kuin pelkkä pää, saparo ja sorkat.

            Kaikessa tarttolaiset eivät kuitenkaan muistele entistä isäntäänsä pahalla. Kaupungissa on mm. hienoja puistoalueita yllättävän runsaasti.

Puistoalueet syntyivät kätevästi venäläisten pommituksien tuloksena, muuten ne olisivat ehkä vieläkin täynnä vanhoja rakennuksia. Samoin Tarton yliopisto, missä tänä päivänä on kirjoilla yli 18.000 opiskelijaa, saa kiittää ”isä Aurinkoista”, joka tapattamalla suuren osan Venäjän ja muutaman muunkin maan älymystöä, oli myöhemmin pakotettu antamaan yliopistolle

luvan laajentaa toimintaansa. Toteen käy jälleen vanha sanonta: ”ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin”.

 Pienenä jutun aiheeseen liittyvänä huvittavana detaljina   tarina romanialaisten  isänmaanystävistä.  Romaniassa siansorkkia kutsuttiin kommunistivallan aikaan "patriooteiksi", koska ne olivat ainoat osat sian ruhosta joka jäi romanialaisten itsensä syötäviksi. Muu osa matkusti samaan paikkaan kuin  virolaistenkin siat.