Kouvolan Sanomien ”napakoissa” kysyttiin: –Oletko nyt tyytyväinen, Veikko Kärkkäinen?
Kysymys jo sinänsä on mielenkiintoinen. Siitä voisi saada kuvan, että yksi ainoa henkilö on saanut aikaan naapurikoulun loppumisen. Samoin siitä voi päätellä, että olisin ehkä nyt tyytyväinen ja iloinen syntyneestä päätöksestä.
                      Missään nimessä en ole tyytyväinen nyt saatuun päätökseen. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että yhtään pientä kyläkoulua ei olisi saanut lopettaa. En vieläkään usko, että lopetuksilla saadaan aikaan säästöjä, varsinkaan jos lasketaan mukaan kaikki koulujen sijaintikylille aiheutuvat vahingot, puhumattakaan koko kaupungin kärsimästä imagon menetyksestä. Sekin maksaa tulevina vuosina pitkän pennin.  Muista kouluista en puhu mitään syystä, että en tunne niitten tilannetta.
                      Päätös on nyt kuitenkin tehty ja se todennäköisesti pitää, tulevista valituksista huolimatta. Jos ei pitäisi, niin valtuusto, todennäköisesti vähän suivaantuneena, tekee uudestaan saman päätöksen.  Viisainta mitä nyt on tehtävissä, on siivota taistelukenttä, parantaa haavat kuntoon ja rakentaa puhtaalta pöydältä uutta tulevaisuutta. Minkäänlainen syyttely ei tilannetta paranna.
                      Mitä sitten tulee yhden ihmisen toimiin koulukiistassa, vastaisin seuraavaa:
Sellaista superihmistä ei olekaan, joka yksin hoitelisi ”koulusotia” voitokkaasti. Hävitä niin vähäinen armeija kyllä voi. Kääpälän koulun puolustamisessa oli mukana ihmisiä koko koulunkäyntialueelta, samon kuin varmaan kaikilla muillakin kouluilla oli. Katsoimme oman koulumme puolustamisen olevan vähintään yhtä oikeutettua, kuin saman toiminnan naapurikylässäkin. Käyttämämme keinot kestivät päivänvalon, ketään ei syytelty ja asiat perustuivat faktatietoihin. Olisiko meidän pitänyt vain katsoa sivusta, kun koulumme loppuu?
                      Poliittisia päättäjiäkään en lähtisi kovin paljon moittimaan. Monet heistä olivat ehkä elämänsä vaikeimman päätöksen edessä. Monet osoittivat olevansa pelkkiä politiikkoja, puhuivat yhtä ja tekivät toista, ajatellen ehkä vain tulevia vaaleja. Oli äärettömän helppo äänestää mitä vain, kun oli jo kuitenkin haluttu päätös tiedossa. Jotkut toimivat johdonmukaisesti, kantaen tulevaisuudessakin täyden vastuun vaikeasta päätöksestään.
                      Nyt päätetty kouluasia ei varmasti jää viimeiseksi heikennykseksi meidän maaseudulla elävien ihmisten oloihin. Seuraavat vuodet tuovat tullessaan uusia karsinta- ja supistuspäätöksiä. Niihin pitää pystyä vastaamaan ja varautumaan ajoissa ja valveilla ollen.
Liian moniin meihin maalla asuviin ihmisiin vain näyttää iskeneen ”välinpitämättömyyden tauti”. Se tauti pitäisi saada torjutuksi. Liian herkästi ajatellaan, että kyllä ”ne” tekee. Ei ole kuitenkaan ”ne” nimisiä tekijöitä olemassakaan, aina tarvitaan ihan tunnistettavia ihmisiä töitä tekemään. Varsinkin nyt tarvittaisiin kaikki maaseudun asukkaat mukaan hoitamaan omien yhteisöjensä asioita heidän omaksi parhaakseen. Jos kylillä nyt toimivat ihmiset väsähtävät, niin silloin on ”ehjä esissä”. On ehkä liian myöhäistä, jos odotellaan, että ”Siperia opettaa”.
 
Veikko Kärkkäinen