Koulujen sulkemispäätöksien lähestyessä, tulee pohdiskeltua, kuka päätökset oikein tekee, ja millä perusteilla?                                                                                                                    Valtuusto tietenkin, mutta millaisin perustein ja millä tiedoilla? Kuinka moni valtuutettu seitsemästäkymmenestä  viidestä on käynyt henkilökohtaisesti tutustumassa edes lakkautuslistalle ”päässeisiin” kouluihin. Oman Vekaranjärvellä sijaitsevan Kääpälän koulun osalta väitän, että korkeintaan parikymmentä.

 

Millä tiedoilla  päätöksensä tekevät nämä loput yli 50 valtuutettua? Luottavatko konsultin tekemään listaan? Jos niin on, niin  mihin kummaan valtuustoa tarvitaankaan?  Sitäpaitsi esimerkiksi Kääpälän koulu ei sillä listalla ollutkaan, se äänestettiin listoille sivistystoimen johtokunnan kokouksessa niin kummien äänestysten lopputuloksena, ettei puheenjohtajakaan syntynyttä  listaa allekirjoittanut. Päätöksellä ei ollut mitään tekemistä järkevyyden kanssa, kotiinpäin vetämisen kanssa kyllä sitäkin enemmän.

 

Uskoako paikallisia luottamushenkilöitä, joitten pitäisi tietää omien, listalla olevien koulujen tilanne? Kuten johtokunnan äänestys osoittaa, silloin ei lopetettaisikaan niitä kouluja, vaan aivan kokonaan muita kouluja, joita  ei ole ehkä ollut tähänastisilla listoillakaan. Pahimmassa tapauksessa huomataan aamulla, että illalla tuli lakkautettua kaupungin kaikki koulut.

 

Varmuudella valtuustoryhmien sisällä asioita pohditaan pitkään ja hartaasti, pyrkimyksenä päästä yhtenäiseen ryhmäpäätökseen. Todennäköisesti valtuutetut jopa pakotetaan äänestämään ryhmän määräämällä tavalla. Esimerkiksi elimäkeläinen valtuutettu voi joutua  äänestämään oman koulunsa lopettamisen puolesta ja  valkealalaisen koulun säilymisen puolesta.Tai sitten tasan toisinpäin. Maaseudun valtuutettu voi lopulta joutua ratkaisevaksi päättäjäksi kaupunkikoulun lopettamisessa ja päinvastoin. Joittenkin  kohdalla voi ryhmäkuri ottaa todella tiukoille.

 

 Tehtiinpä sitten päätökset missä järjestyksessä tahansa, koville se tulee ottamaan monilla valtuutetuilla. Päätös tulisi tehdä suurella pieteetillä, suurta viisautta käyttäen, ei hutaisemalla. Pahinta mitä voi tehdä, on ryhtyä ostamaan "sikaa säkissä". Paras keino turvata levollinen yöuni myös päätösten jälkeen, olisi omaehtoinen tutustumiskäynti joka ainoalla  lakkautusuhkan  alaisella koululla. Käynnillä jäisi varmasti monelle mieleen omaa tietoutta, jota voisi käyttää päätöksen teossa hyödyksi. Muitten välittämä tieto kouluista on tässä tilanteessa aina vähintään väritettyä, jopa virheellistäkin. Koulukäynneistä ei taideta korvauksia maksella, mutta velvollisuudentuntoinen valtuutettu  varautuu kyllä pienen loven syntymiseen omassa lompsassaankin.

Koulupäätös, oli se sitten lähes millainen hyvänsä, tulee olemaan hyvin kipeä päätös. Se aiheuttaa pahaa mieltä tuhansille kaupunkilaisille tilanteessa, jossa kuntaliitoksen aiheuttamat haavat vielä ovat vereslihalla. Onko se ollenkaan syntyvien säästöjen arvoista? Pitäisikö sittenkin miettiä vielä veroäyrin korottamista siitä vuodesta lähtien, josta suunnitellut säästötkin alkavat? Pitäisikö koko hommaan viheltää aikalisä ja selvittää säästöt aivan tarkasti, mm.kuljetuskustannukset kun puuttuvat kokonaan laskelmista.

                                                                                                                                         Jatkuvat lakkautukset, hintojen korotukset, säästöt ja kielteiset uutiset ovat vaarassa halvaannuttaa koko kaupungin. Kun se menettää  vetovoimaisuutensa,  kiinnostavuutensa ja asukkaittensa kunnioituksen , siitä on vaarassa jäädä jäljelle vain pelkkä torso.

 

                      Veikko Kärkkäinen