Kaasuputkiyhtiö Nord Stream rakentaa putkea Venäjältä Saksaan täyttä päätä. Hanke on mahtava; kokonaispituus yli 1200 kilometriä, matkan varrelle nousee mm.seitsemän jättikokoista pumppuasemaa, joista tärkein  rakennetaan lähelle Viipuria. Tulevaisuudessa putki kuljettaa kaasua yli 26 miljoonan kotitalouden tarpeisiin ja kaasun vuotuinen energiamäärä vastaa  noin kahdenkymmenviiden  Olkiluodon uuden ydinvoimalan tuotantoa.

 

Ennen talvisotaa silloisen Neuvostoliiton pääkaupunki Leningrad sijaitsi miltei Suomen rajan tuntumassa. Tarvittaessa Suomen rannikkotykistö olisi voinut valvoa ja estää sinne suuntautuvan meriliikenteen lähes täysin. Ei ollenkaan ihme, että Neuvostoliitto oli jopa asevoimin valmis työntämään rajan turvallisen matkan päähän. Mm. marsalkka Mannerheim olisi mielellään nähnyt rajan määritettävän etäämmälle, jolloin tulevilta riidoilta olisi kenties vältytty.

 

Suomen hallitus on  lupapäätöstään harkitessa todennut, että putken aiheuttamat uhkat ja haitat  rajoittuvat ainoastaan rakennusvaiheen mukana tuleviin ongelmiin, ympäristöllisiin haittoihin, sekä kalakannalle koituviin vahinkoihin. Todennäköisesti Nord Streamin tarvitsema ympäristölupa Suomelta lankeaakin kuin ”manulle illallinen. Sotilaallisia haittoja ja uhkia hallitus ei näköpiirissä näe.

 

Ehkä kuitenkin asiaa pitäisi tarkastella jo toteutuneen historian valossa. Jos pelkkä pääkaupungin sijainti aiheutti lopulta parikin sotaa, samanlainen vaarallinen asetelma on jälleen syntymässä Suomenlahden itäpäässä.. Ennestään siellä on jo nyt,  miltei kivenheiton päässä Suomen rajasta, Venäjän suurin öljyn vientisatama, nyt sen viereen ja vielä Suomen talousvyöhykerajan Suomen puolelle, rakennetaan maailman ehkä suurinta kaasuputkea tykötarpeineen. Venäjällä on sen ansiosta sormi lähes koko Euroopan ”energialiipasimella”, Se voi kaikesta vakuuttelusta huolimatta herättää tulevaisuudessa Venäjällä monenlaisia intohimoja.

 

Suomelle tilanne on jälleen sama kuin ennen sotia. Venäjän valtion lähes suurimmat intressit sijaitsevat taas liian lähellä Suomen rajoja.  Seuraava ”Stalin” voi hyvinkin todeta, että rajankäynnille on jälleen tarvetta. Pienempiä ongelmia tulee täysin varmasti, mikään valtio ei jätä näin tärkeitä asioita sotilaallisen valvontansa ulkopuolelle.

 

Toivotaan hartaastiVenäjän karhun uinuvan makoisasti ja pitkään , eikä äityvän  turhista murisemaan ja meuhkaamaan.