Vanhojen Suomen Kuvalehtien vuosikertojen plärääminen on loppusuoralla, viimeinen vuosi, 1923, on menossa. Edellisen blogin kirjoittamisen jälkeen on lehdistä jälleen putkahdellut esiin muutamia todella mielenkiintoisia asioita. Allaolevan kuvan tarunhohtoinen poromies ja "kolttien kauhu"  Aleksi Hihnavaara, paremmin tunnettu nimellä "Mosku",  putkahti esiin eräästä vuoden 1922 lehdestä. Lapin toinen kuuluisuus, kenraali Wallenius, teki aikoinaan savukoskelaisen Moskun kuuluisaksi kautta Suomen.   En vain koskaan ollut tiennyt hänen harrastaneen hylkeenpyyntiäkin, mutta nyt sitten senkin tiedän.

Ällistyttävältä tuntui myös törmääminen kansalliskirjailijamme Juhani Ahon kuolinilmoitukseen ja seuraavissa numeroissa kertomuksiin hänen komeista hautajaisistaan Iisalmeen, samoin myös sisäministeri Heikki Ritavuoren murhan uutisointi toi historian koskettavasti lähelle. Kymenlaaksolaisena oli hupaisaa katsella kuvia Voikan tehtaalle  v. 1921 valmistettujen "sähkönsynnytyskoneitten " osia, jotka varmaan ainakin senaikaisten mittapuitten mukaan olivatkin tosi mahtavia. ( kuva)

Vuonna  1922 suoritettiin Jokioisten kunnassa, Hämeessä, eräs Suomen suurimmista, ellei jopa suurin, uusien pienviljelytilojen perustaminen yhdellä kertaa. Valtion omistaman Jokioisten Kartanon alueista lohkaistiin kerralla itsenäisiksi tiloiksi 455 torppaa, 237 mäkitupa-aluetta ja 469 uudistilaa. Yhteensä siis 1161 uutta itsenäistä maatilaa kertaheitolla! Reilusti yli 20.000 hehtaaria maata vaihtoi omistajaa 600 silloisen markan hinnasta hehtaarilta.

Ylläoleva kauppauutinen olisi ehkä, vaikka ainutlaatuinen onkin, päässyt todennäköisesti aika vähällä huomiolla ohi, ellei siihen olisi liittynyt myös kirjoittajaa koskeva henkilökohtainen yhteensattuma: Hirmuista määrää uusia maanviljelijöitä sivistämään perustettiin seudulle koko Suomen oloissakin harvinainen koulu, Jokioisten Pienviljelijäkoulu Minkiön kylään, sekin entiselle Jokioisten kartanon maalle. (kuva)  Vuonna 1959 allekirjoittanut haki ja pääsi opiskelemaan tuohon mainittuun opinahjoon kahdeksi vuodeksi, tarkoituksena jatkaa sen jälkeen opintietä naapuripitäjässä sijaitsevassa opistossa. Kaikki ei aina kuitenkaan mene niin kuin on tarkoitus, ei tässäkään tapauksessa, mutta alkueväät 46 vuoden työrupeamalle  tuo oppilaitos allekirjoittaneelle antoi.