Hyvä ystäväni oli jostain kummasta saanut haltuunsa Suomen Kuvalehden vuosikerrat 1919-1923. Sen verran on historia aina kiinnostanut, että lainasin suurella mielenkiinnolla kyseiset kirjat luettavakseni. Ajattelin lukaista ne suit sait nopeasti, mutta toisin kävi. Kirjoissa löytyi sivuja vietävästi, toista tuhatta aina vuosikertaa kohti.

Sisältökin oli niin kiinnostavaa,että lukemiseen tahtoi uppoutua täysin. Historiantiedoissani on aina ollut "musta aukko" suomalaisten sotilaitten ja vapaaehtoisten "ulkomaanmatkailussa" Vienassa ja Aunuksessa kansalaissodan päättymisen jälkeen 1920 -luvulla.  Kuvalehden  kirjoitusten myötä asia hiukan selveni, sikäli kuin se kenellekään selvää on. Sen aikaisessa Karjalassa huseerasi armeija poikineen, Valkoisen Venäjän armeija, valtaan nousseet bolshevikit, englantilaiset, Suomen valkoiset ja  -punaiset, lisäksi "avustavaa henkilöstöä puolesta Euroopan valtioista, jopa Yhdysvalloistakin ja Kanadasta. Siinä on saanut pitää tarkkaa lukua, kuka on ystävä, kuka vihollinen. Suomalaiset lähinnä heiluivat siellä Suur-Suomen kiilto silmissään.

Vuosikerran 1920 sivuilta bongasin tutun henkilön kuvan. Musiikkimajuri A. Apostol (kuva) oli viettänyt Helsingissä  30 v. taiteilijajuhlaa. Jokaiselle jaalalaiselle Apostol on tietysti tuttu , niinkuin hänen koko tarinansakin. Jaalassahan asui Juho Prins niminen henkilö, sotilas ja maailmanmatkaaja. Palatessaan Venäjän armeijan mukana Turkin sodasta, hän toi tullessaan pienen orpopojan, joka sai Suomessa nimen Aleksei Apostol. Hyvin musikaalinen Apostol yleni Suomen sotaväessä musiikkimajuriksi ja Kaartin soittokunnan kapellimestariksi, myöhemmin jopa Helsingin kaupunginorkesterinkin kapellimestariksi. Kasvatusisä Juho Prins asui vanhuutensa päivinä Verlassa, Kesonmäellä, nykyisin Jussi ja Vappu Rajamäen omistamassa talossa. 

Lopuksi muutama arvoitus: Mitä tarkoittaa "puheloiminen"? Tietysti puhelimessa keskustelemista.    Entäpä millä tuotteella Kone Oy aloitti toimintansa?  Valmistamalla "maan parhaita karbiidilamppuja".  Siitä se on sitten ura urjennut maailmanlaajuiseksi hissi- ja koneyhtiöksi.        Mitä luulette Ruotsin kuninkaan Kaarle XII antaneen virolaiselle sotilaalle palkaksi kuivasta saappaasta? Kokonaisen kartanon, nimeltään "Liplap", suomennettuna "paikka paikan vieressä". Lahjoitus oli ikuisiksi ajoiksi annettu, mutta Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto peruutti kuninkaan sopimuksen 1940 luvulla.

Kuten näette, aina oppii jotakin. Eri asia sitten on , onko kaikki oppi tarpeellista....