Maailman 20 rikkainta, niin kutsutut G 20 maat, kokoontuivat Lontoossa, tarkoituksenaan suunnitella yhdessä maailmaa vaivaavan laman torjuntaa. Kokoontumisen tuloksena maat päättivät sijoittaa talouden elvyttämiseen lisää rahaa yhteensä yli biljoona dollaria!

Pikkasen ihmetyttää, mistä moinen raha otetaan. Maat jakelevat rahaa, aivan kuin niillä olisi sitä sukanvarressa jemmassa. Todellisuudessa jokainen maa on ennestään niin suurissa veloissa, että hirvittää. Silti jostain muka löytyy noin vain yksi biljoona jaettavaksi maailman tuuliin.

Amerikan Yhdysvallat, joka on ilmeisesti maailman velkaisin valtio, ilmoitti antavansa tuommoisen Suomen vuosibudjetin verran, silmääkään räpsäyttämättä. Tosiasiassa heillä ei pitäisi olla senttiäkään muille annettavaksi, hyvä jos joskus selviävät omista veloistaan. Samassa asemassa ovat, ainakin lähestulkoon ,kaikki muutkin G 20 valtiot.

Mistä sitten rahaa on saatavissa, vai onko mistään? Kiinalla, Japanilla ja monilla öljyvaltioilla on, tai ainakin oli, mutta varmaan sijoitettuna jonnekin ympäri maailmaa. Niitten irroittaminen ei ole hetken asia, ja aiheuttaisi omaisuuksien myynnin kautta suurta inflaatiota Lisäksi lähes kaikkien maailman valtioiden viimeaikainen lainaustoiminta maailman lainamarkkinoilla on ollut niin vilkasta, että ei siellä enää vapaita biljoonia niin vain ole liikkeellä.

Todennäköisesti hirveän riskialtis setelirahoitus on otettu käyttöön, eli on pantu Sampo jauhamaan. Toinen vaihtoehto on, että rahaa ei ole olemassakaan. On vain lupauksen luonteisia velkasitoumuksia ja -takauksia, joita voi vaihdella tarpeen mukaan.

Ei ole ollenkaan harvinaista kuulla ns. ekonomistien suulla selvityksiä, joissa spekuloidaan mahdollisuudella, että valtoiden lainoja ei edes harkita maksettavan koskaan takaisin. Jos näin on, niin  minäkin mielelläni juttelisin sellaisen lainanantajan kanssa, jonka lainaa ei koskaan ole tarvis maksaa takaisin. Väitän, että tämmöistä lainanantajaa saa haeskella tosissaan.

Päättelipä tämmöisestä lainatouhusta kuka mitä tahansa, niin hyvältä ei näytä. Jos maailma tätä rataa jatkaa vielä parikin vuotta, niin on mielenkiintoista nähdä mitä sitten seuraa. Rahat on silloin syöty viimeistä senttiä myöten ja seuraukset voivat olla vakavia. Joka tapauksessa maailman talousjärjestelmään on saatava suuria muutoksia aikaan. On jälleen ryhdyttävä vakavasti harkitsemaan esim. Tobinin veron saattamista voimaan. Nyt siihen saattaisi löytyä riittävä yksimielisyys.