Kun kuuden kunnan yhdistämistä yhdeksi Kouvolan kaupungiksi suunniteltiin, hanketta vastustettiin maaseutukunnissa melko yleisesti. Jotta vastustusta saataisiin vähemmäksi, tuotiin esille mahdollisuus perustaa säätiöitä lakkaavien kuntien rahoituksella, tarkoituksena, että säätiöiden tuotolla tuettaisiin lakkaavien kuntien maaseutualueita.

Jaalan kunta toimi nopeasti, perustaen oman säätiönsä, jonka pääomaksi kunta luovutti mm. Suur-Savon sähkön osakkeita. Valkealassa säätiötä rakennettiin monien kommervenkkien kautta. Maaseutupäättäjät olisivat halunneet Jaalan lailla oman säätiön, mutta lopputulemana oli Elimäen, Jaalan ja Valkealan yhteinen säätiö. Säännöistä yritettiin laatia mahdollisimman "vedenpitävät", silmälläpitäen sitä, ettei säätiön varoja olisi voitu myöhemmin kaapata kattamaan uuden kaupungin pohjatonta kassaa. Jostakin syystä mitään varoituksia ei kuitenkaan kuunneltu, jopa entisen hovioikeuden presidentin evästykset jäivät kokonaan huomiotta. Säännöt ovat nyt niin helposti muutettavissa, että kovin pitkää ikää en suostu säätiölle ennustamaan, varsinkin kun ajat näyttävät menevän todella huonoiksi. Hirveä vahinko, ainakin Valkealan maaseudulle.

Jaalalaisia on pakosti onniteltava! He ovat nyt mukana kahdessa säätiössä, joista toista hallinnoivat aivan yksin. En ole heidän säätiönsä sääntöihin tutustunut, mutta niin viisaina minä heitä pidän, että uskon säätiön jatkavan Jaalan kehittämistä vielä sukupolvien ajan. Ensimmäisen tulikokeensa säätiö voitti tällä viikolla, kun Kouvolan kaupunginhallituksen valtausyritys  veti vesiperän.  Valtausmahdollisuutta tutkinut konsulttiyritys ilmoitti, että säätiö hallitsee suvereenisti omaisuuttaan, ja sillä siisti. Kumma muuten, että tallaiseenkin asiaan tarvittiin konsulttia. Jokainen lukutaitoinen olisi selvittänyt asian varttitunnissa lukemalla muuutaman pykälän verran säätiölakia.

Jotenkin asia näyttää vielä jääneen kaupunkia kaivertamaan, koska liiketoimintajohtaja Esa Siikaluoma ilmoittaa, että säätiön rahojen käytössä  "kaupungilla voi kuitenkin olla vielä tulevaisuudessa konsultatiivinen rooli myöteisessä hengessä". Meikäläinen tulkitsee edellistä kyllä niin, että "kaupunki pyrkii tulevaisuudessa jyrkästi ohjaamaan säätiötä sen varojen kohdentamisessa kaupungin osoittamiin tarpeisiin". Ehkä jaalalaiset ovat kuitenkin olleet niin viekkaita, että ovat laatineet sääntöihin pykälän, joka kieltää säätiön tuoton käyttämisen kaupungin budjettirahoitteisiin kohteisiin? Toivon mukaan he myös jämäkästi säilyttävät hallinnon omissa käsissään ja muuttelevat säätiönsä sääntöjä vain hyvin huolellisen ja pitkän harkinnan jälkeen.