Muutama päivä sitten minulta kysyttiin, miksi haluan asua mieluiten juuri maaseudulla? Eikö elämä olisi paljon helpompaa ja parempilaatuista jossain taajamassa, tai jopa kaupungin keskustassa? Palveluita olisi runsaasti käden ulottuvilla, muita ihmisiä joka puolella ympärillä, elämän ääniä ja hälyä kaikkialla? Eikö se olisi, varsinkin juuri vanhemmille, ihanteellinen elinympäristö? Yhteiskuntapoliittisesti tälläiseen asumiseen jopa tietoisesti pyritäänkin, jotta kaikki yhteiskunnan kulut voitaisiin minimoida.

Ylläolevassa on kieltämättä paljon asiaa, jota varmaan meistä  jokainen maalla asuva on joutunut punnitsemaan. Mutta..... suljeppa silmäsi ystäväiseni, istahda pihakeinuun jonakin, kohta taas tulevan kesän kauniina, tyynenä ja lämpöisenä aamuna, kun ruoho tuoksuu kaikkialla ja satakieli virittelee soitintaan.  Hyräile samalla mielessäsi meidän kaikkien hyvin tuntemaa Simo Korpelan laulua:

 

On kesän kirkas huomen ja suvisunnuntai                            

Ei liiku lehti tuomen, on lintunenkin vait'

 

Vienosti kukkii pellot ja vaarat vihannoi

ja hartaast' aamunkellot vain rauhaa, rauhaa soi

 

Se luopi tyynen mielen väreilyyn hiljaiseen.

Saa sanattomaks' kielen ja silmään kyyneleen.

 

 Voisiko tunnelmaa juuri paremmin kuvata ? Maaseudun rauhaa, kauneutta ja hiljaisuutta? TÄMÄN takia meistä useimmat täällä asuvat ja viihtyvät.