Tänään, 22.01.2009 saapui Virosta suruviesti. Kummipoikamme Ernst Kivi, jonka vaiheita tuolla edellisissä blogeissa on sivuttu, kuoli Loksan sairaalassa  17.01.2009. Vieraillessamme häntä tapaamassa vähän yli kuukausi sitten, kaikki näytti olevan vielä kunnossa.

Ernst Kivi syntyi 13.12.1914 virolaiseen maanviljelijäperheeseen. Lisätienestejä perheeseen hankittiin mm. laivaamalla Suomeen perunaa. Täällä hyvästä virolaisesta perunasta maksettiin kolminkertaista hintaa ja menekki oli ruokapulasta johtuen aina taattua. Neuvostoliiton Puna-armeija miehitti Viron 17.6.1940 ja Ernestin perheen omistaman perunakaljaasin sosialisoiminen uudelle neuvostovaltiolle lopetti tuottavan rannikkolaivuritoiminnan lopullisesti.

Toisen maailmansodan sytyttyä, Ernst Kivi  yli 3400 muun virolaisen nuorukaisen lailla, pakeni Suomeen kevättalvella 1943 ja liittyi sen armeijaan taistelemaan sosialistista Neuvostoliitoa vastaan. Vaihtoehtona olisi ollut pakkovärväytyminen joko Saksan tai Neuvostoliiton armeijaan. Suomessa virolaiset vapaaehtoiset taistelivat JR 200 riveissä ansiokkaasti Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta.

Jatkosodan päätyttyä erillisrauhaan oli edessä joko paluu Viroon, tai loikkaaminen maanpakoon, yleensä  Ruotsiin tai Yhdysvaltoihin. Virossa oli mahdollista liittyä Saksan armeijaan ja puolustaa siten omaa kotimaataan.  Ernst valitsi paluun kotimaahansa, vaikka tiesi monenlaisten vaikeuksien häntä siellä odottavan.

 Kun Neuvostoliitto jälleen miehitti maan, lähes kaikki palaajat joutuivatkin maksamaan  "maanpetturuudestaan" kovan hinnan. Useimmat viettivät  kymmeniä vuosia työleireillä Siperiassa ja Vienassa, normaali tuomio oli 25+5  vuotta.  Monet jatkoivat taistelua miehittäjäjoukkoja vastaan Virossa, useat jopa kymmeniä vuosia, "metsäveljinä", partisaaneina omassa maassaan. Vaikka miehet tuomioittensa jälkeen jollain tavalla sulautuivatkin neuvostovaltion kansalaisiksi, elämä oli vaikeaa. Vasta Viron uudelleen itsenäistyttyä, heitä alettiin arvostaa ja kunnioittaa. Heistä tuli jälleen esikuvia virolaiselle nuorisolle. Monelle vain tämä "rehabilisointi" tuli auttamattomasti liian myöhään.

94 vuotiaana kuollut Ernst eli vaiherikkaan ja värikkään elämän.  Hän sai nähdä rakastamansa maan  liittyvän jälleen itsenäisten kansakuntien joukkoon. Onni ja varjelus näyttivät seuranneen häntä läpi elämän. Lopulliseen poismenoon johtaneet tapahtumat vain tuntuvat niin turhilta: pitkän elämän päättyminen ison  koiran hyppäyksen aiheuttamaan reisiluun murtumaan ja siitä seuranneisiin komplikaatioihin ei tunnu kovin oikeudenmukaiselta.

Ernst Kivi saatetaan 24.1.2009 Tallinnan Metsäkalmistoon ja lasketaan siellä lepäävien muitten "Suomipoikien" joukkoon.

Suomen armeijan Jalkaväkirykmentti 200 kokoontuu jälleen , nyt lopulliseen lepoon.

Suomen vilpittömän ystävän, Ernst Kiven elämäntyötä kunnioittaen:

Veikko Kärkkäinen