13.12.2008 on tarkoitus lähteä Viroon kummipoikaa tapaamaan. Hän on vähän tavallisuudesta poikkeava, ikääkin on kertynyt jo 93 vuotta. Poikkeavaa on myöskin se, että hän parhaassa miehuusiässään vietti kolmisen vuotta Suomessa, taistellen sen armeijassa virolaisista vapaaehtoisista muodostetun JR 200  riveissä.

Sodan loputtua suurin osa virolaisista palasi takaisin kotimaahansa, jotkut loikkasivat muualle, lähinnä Ruotsiin ja Amerikkaan  Kotiin palanneita odotti useimmiten kovat ajat. Heitä kohdeltiin neuvostovallan toimesta maanpettureina, useimmilla oli edessä "työmatka" Siperiaan, parhaassa tapauksessa vain johonkin Viron vankilaan. Monet viettivät vuosikausia "metsäveljinä", pakolaisina ja hylkiöinä omassa maassaan.

Suomen sotien kotimaisen arvostuksen nousun myötä, myös virolaisten vapaaehtoisten arvostus on maassamme lisääntynyt. Suomen valtio maksaa heille pientä eläkettä ja tarjoaa kuntoutuspalveluita. Useimmilla vielä elossa olevilla on kuitenkin elämä vaikeaa, eläke Virossa on normaalistikin pieni, mutta "suomipojilla" yleisesti keskimääräistä pienempi, koska he joutuivat useinkin tyytymään vähäarvoisiin ja   -palkkaisiin töihin, joista myös eläkekertymäkin oli pieni.

Vuodesta 1991 saakka olemme erään yhdistyksen voimin avustaneet yhteensä neljää "suomipoikaa" heille toimittamallamme "joulurahalla". Raha on aina henkilökohtaisesti viety Viroon ennen joulua, siitä kyseinen nimitys avustukselle. Samalla myös itse olemme saaneet  hyvän joulumielen palkaksemme.

Nyt pojista on elossa enää yksi ja yhden leski. Molempia olemme päättäneet avustaa viimeiseen joulunaikaan asti. Ehkä tämänjouluinen retki on viimeinen, kuka tietää???

Kuvassa etualalla virolainen kummipoika Ernest Kivi ja leskirouva Asta Malve.