Joulunaika on sitten jälleen onnellisesti ohi. Pukkikin pistäytyi talossa, ihan samana iltana kuin viime vuonnakin.(ihmeellinen yhteensattuma muuten) Lahjojakin tuli entiseen malliin, pitkät kalsarit tosin puuttuivat, mutta vastaavasti normaalin yhden kirjan  tilalla olikin nyt kaksi. Toinen oli iso 600 sivuinen järkäle, toinen taas hyvin pieni ja laiha.

Otin pienemmän luettavaksi tapaninpäivänä, arvelin selviäväni siitä näppärästi parin kinkkuvoileivän syömisen välissä. Toisin kuitenkin kävi!  Kirja oli Heli Laaksosen  näytelmä , "Lukkosulaa ja lumpeenkukkia", Rauman murteella kirjoitettu. Heti ensimmäiseltä sivulta lähtien siihen väkisinkin uppoutui korvia myöten. Kuinka ihmeessä joku nuori opettajanalku voikin kirjoittaa niin älykkään säkenöivää tekstiä? On pakko tässä myöntää rehellisesti, että nauroin niin että vedet silmistä valuivat ja suupielet oli revetä. Olipa mimmi kirjoittamaan!

 Epäilen muuten vahvasti, että miniä oli vihjannut pukille kirjan tuomisesta.

Tässä vaiheessa on kerrottava, että olen itsekin syntynyt Raumalla, Harmaalinnassa, ( joku voi jopa tietää missä se on) siitä sitten vähän myöhemmin retuutettu kallioitten yli , ruokatunnilla (oli sota ja kiire kaikilla) kastettavaksi viereiseen luostarikirkkoon. Vaikka elämä sitten heittikin muualle, opittu murre jäi kyytiin. Siellä se pysyttelee yleensä taustalla piilossa, mutta putkahtaa heti ulos ilmoille kun suuntaan Raumalle päinkään.

Niinpä myös  Laaksosen kirjan murre on tuttua tutumpaa ja siksi niin hiivatin kiehtovaa. Suosittelen kirjaa myös murretta osaamattomille, kyllä ne sanat siitä kaikille aukeavat, kun vain lukee hitaasti ja miettien.

*****

Viisi tähteä!